Lähialueyhteistyö on sanaliitto, johon Suomen ulkopolitiikkaan perehtyvä törmää mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Se, joka luulee kyseessä olevan köyhien naapureiden avustaminen elää eilisessä. Kaukana ovat ajat, jolloin Suomi tuki lähialuevaroista Viron urheilijoiden osallistumista Albertvillen talviolympialaisiin. Tai toimitti elintarvikeapua Karjalaan.
Kumppanimme etelässä ja idässä ovat kulkeneet pitkän tien noista 1990-luvun alun päivistä. Baltian maat liittyvät Euroopan unioniin tänä keväänä, hallintoaan uusiva Venäjä hakee WTO-jäsenyyttä ja kuuluu G8:aan. Tässä syvällisessä muutoksessa on myös Suomen harjoittamalla lähialueyhteistyöllä ollut vaikutus, jota meidän ei tule vähätellä. Olemme antaneet paljon ehkä tärkeintä luonnonvaraa – osaamista, mutta olemme myös sitä saaneet. Ilman lähialueyhteistyötä ei Suomen viranomaisilla ja kansalaisjärjestöillä olisi ollut mahdollisuutta tutustua yhtä läheltä naapurimaiden hallintokulttuuriin ja elämänmenoon.
Yli kymmenen vuotta yhteistyötä lähialueilla
Suomi on tehnyt lähialueyhteistyötä naapurimaiden kanssa jo yli kymmenen vuotta. Viron, Latvian ja Liettuan EU-jäsenyyden myötä lähialueyhteistyö näiden maiden kanssa päättyy antaen tilaa normaalille EU-maiden väliselle kanssakäymiselle. Vastaavasti Venäjän merkitys kumppaninamme lähialueyhteistyössä korostuu. Lähialueyhteistyön maantieteellinen kohdealue on Pohjoisen ulottuvuuden alue, erityisesti Luoteis-Venäjä. Yhteistyötä pyritään tekemään jatkossa yhä enemmän myös kolmikantapohjalla yhdessä jonkin Baltian maan kanssa. Tulevaisuudessa on niin ikään tapauskohtainen yhteistyö Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa mahdollista.
Lähialueyhteistyön päämäärät ja rahoitus
Lähialueyhteistyö on Suomen ulkopolitiikan tärkeä työväline, jonka avulla voimme toteuttaa poliittisessa päätöksenteossa määriteltyjä tavoitteitamme käytännössä. Muistettakoon, että Pohjoisella ulottuvuudella ei ole omaa rahakukkaroa. Sitä toteuttavat jäsenmaiden lisäksi erilaiset alueelliset yhteistyöelimet kuten Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsin Euro-Arktinen neuvosto, Pohjoismaiden neuvosto ja Arktinen neuvosto. Hyvin usein Suomen osuus näillä foorumeilla päätetyistä hankkeista rahoitetaan lähialueyhteistyövaroista. On tärkeää, että varoja hallinnoidaan keskitetysti, sillä siten pystytään säilyttämään yleiskuva toiminnasta ja turvaamaan sen riittävä koordinaatio. Lähialueyhteistyön on myös oltava sopusoinnussa EU:n yhteisen ulkopolitiikan kanssa.
Lähialueyhteistyöllä on tuettu kumppanimaiden poliittista ja taloudellista muutosprosessia kehittäen niiden yhteiskuntarakennetta ja edistäen hyvinvoinnin kehittymistä. Samalla on pystytty lievittämään yhteisiä uhkia mm. ympäristön ja ydinenergian, järjestäytyneen rikollisuuden ja tartuntatautien alalla. Toiminnan kokonaisrahoitus vuosina 1990-2003 on ollut yli 1,1 miljardia euroa, josta yli puolet on lahjarahaa. Rahoitusta on kuluvalle vuodelle myönnetty ulkoasiainministeriön momentille 25 miljoonaa euroa, minkä lisäksi 7 miljoonaa euroa on sisällytetty toimialaministeriöiden budjetteihin. Merkittävä osa hankkeista toteutetaan yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Lähialueyhteistyön avulla on onnistuttu edistämään kansainvälisen rahoituksen suuntautumista lähialueillemme. Kansalaisjärjestöjen toteuttamat lähialuehankkeet ovat tärkeä osa toimintaa. Niille on varattu oma määrärahansa, joka vuonna 2004 on runsas miljoona euroa.
Lähialueyhteistyön hallinto ja instrumentit
Lähialueyhteistyötä koordinoi ulkoasiainministeriö. Venäjän kanssa lähialueyhteistyön suurista linjoista sovitaan UM:n valtiosihteerin ja Venäjän varaulkoministerin johdolla kokoontuvassa ryhmässä, jonka alaisuudessa toimivat aluekohtaiset työryhmät. Suomen ja Venäjän välisen valtiosopimuksen mukaisesti pääkumppaneina ovat Karjalan tasavalta, Leningradin ja Murmanskin alueet sekä Pietari. Hankkeita on toteutettu myös Kaliningradissa ja erityisistä syistä niitä voidaan toteuttaa muillakin alueilla. Kukin toimialaministeriö tai keskusvirasto valmistelee yhteistyöhön liittyvät toimenpiteet ja toimintaohjelmat kumppanimaan viranomaisten kanssa. Tällä hetkellä toiminnassa on kolme pääinstrumenttia: varsinaiset projektit, viranomaisyhteistyö ja kansalaisjärjestöyhteistyö. Osallistujilta rajan kummankin puolen edellytetään sitoutumista hankkeisiin, mikä vastaanottajan kohdalla voi merkitä myös työpanoksen tai toimitilojen myöntämistä.
Esimerkkejä lähialueyhteistyöstä
Lähialueyhteistyökohteita valittaessa on pyritty kiinnittämään huomiota siihen, että toiminnalla olisi pysyvä kehitysvaikutus. Toiminnan kirjo on laaja. Merkittävä osa hankkeista on sisältänyt viranomaisten välisen yhteistyön kehittämistä ja koulutusta. Pietarissa ja Leningradin alueella autetaan katulapsia ja heidän perheitään sekä koulutetaan viranomaisia ja kansalaisjärjestöjä lapsityövoiman vastaisessa työssä. Tuberkuloosin leviämistä on ehkäisty itärajan takaisilla alueilla jo vuosia ja työ jatkuu. HIV-hankkeita on tähän mennessä toteutettu Karjalassa, Pietarissa ja Kaliningradissa. Suomalaista asiantuntija-apua on annettu Pietarin kehätien rakennushankkeessa. Suurin suomalainen lähialueyhteistyöhanke on 10 miljoonan euron panostus Pietarin Lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamiseen, jolla on tärkeä merkitys Itämeren tilalle. Mittavassa metsäalan yhteistyössä luonnonsuojelunäkökohdat nivoutuvat järkevän metsänkäytön periaatteiden edistämiseen. Kansalaisjärjestöt edistävät toiminnallaan ruohonjuuritason yhteyksiä monilla eri aloilla kuten vammaistyö, ympäristönsuojelu ja päihdeongelmien ehkäisy.
Uudistuva lähialueyhteistyö
Lähialueyhteistyötä säätelevä kansallinen strategia on ollut tapana uusia noin kolmen vuoden välein. Edellinen strategia on vuodelta 2000 ja uuden valmistelu on edennyt jo loppusuoralle. Vielä tämän kevään aikana selviävät tulevat suuntaviivat. Samalla uusitaan myös hanketoiminnan menettelytapaohje. Tuloksena on toivottavasti linjakkaampi ja kevyemmin hallinnoitava kokonaisuus. Lähialueyhteistyöstrategia on Suomen sisäinen asiakirja. Sen valmistuttua Suomen ja Venäjän viranomaiset neuvottelevat keskinäisen toimintaohjelman useammalle vuodelle. Asiakirja, josta selviää tarkka varojen jakautuminen eri hankkeiden ja hallinnonalojen kesken, on valtioneuvoston kullekin toimintavuodelle hyväksymä käyttösuunnitelma.
On selvää, että suuret muutokset poliittisessa toimintaympäristössämme edellyttävät uudistuksia myös lähialueyhteistyössä. Parantamisen varaa on myös menettelytavoissa. Yksittäisten hankkeiden viidakosta ei aina ole ollut helppoa nähdä metsää puilta. Tilanne on jatkossa tarkoitus korjata lisäämällä laajempaa ohjelmakeskeistä ajattelutapaa toiminnan suunnittelussa.
Lähialueyhteistyö on lähtökohtaisesti siirtymäkauden toimintaa, ja on osapuolten edun mukaista asettaa päämääräksi siirtyminen ajan mittaan tasavertaiseen, normaaliin viranomaisyhteistyöhön. Tarkkojen aikarajojen asettaminen on tuskin tarkoituksenmukaista, kyseessä on jo pitkään jatkuneen yhteistyön asteittainen sopeuttaminen vastaamaan uusia olosuhteita. Katse on kuitenkin pidettävä suunnattuna tulevaisuuteen ja kaikkien lähialueyhteistyön toimijoiden on hyvä ryhtyä ajoissa miettimään miten yhteistyötä jatkossa tulisi kehittää.
Marja Liivala
ulkoasiainsihteeri,
Lähialueyhteistyön yksikkö,
Itäosasto
Päivitetty 5.4.2004
