Gaidarin kuolema Venäjän ilmapuntarina

Venäjällä käydään lähes jatkuvaa julkista kiistaa 1990-luvusta. Entisen talousuudistajan Jegor Gaidarin joulukuinen kuolema ryöpsäytti kiistan taas kerran täyteen roihuun. Taistelu lähihistorian tulkinnasta liittyy myös tulevaisuuteen: millaista modernisaatiota maa kaipaa ja millaisia valintoja Venäjällä tulisi tehdä.

Venäjän 1990-luvun tunnetuin talousuudistaja Jegor Gaidar kuoli sairauskohtaukseen 53-vuotiaana 16. joulukuuta 2009. Hän johti varapääministerinä ja vt. pääministerinä Venäjän hallitusta 13 kuukautta vuosina 1991 - 1992.

Keskustelun ensimmäinen vaihe: arvostettu ja kunnioitettu Gaidar

Venäjän presidentti ja pääministeri julkaisivat liberaalin taloustieteilijän kuoleman johdosta surunvalittelusähkeet. Medvedev luonnehti vainajaa rohkeaksi, rehelliseksi ja päättäväiseksi henkilöksi, joka tärkeinä muutoksen aikoina otti vastuulleen epäsuositut mutta välttämättömät toimenpiteet. Tiedotusvälineissäkin kiinnitettiin huomiota siihen, että Gaidar otti itselleen vastuun; esim. The Moscow Newsin otsikko: “Mies joka otti syyn kantaakseen.” (28.12.09)

Putin määritteli Gaidarin isänmaalliseksi henkilöksi, joka teki maan tulevaisuuden kannalta ratkaisevia päätöksiä. Pääministerin mielestä Gaidarin itselleen ottama tehtävä oli raskas, mutta Gaidar ei väistellyt vastuuta, vaan otti miehuullisesti vastaan itseensä kohdistuneet iskut.

Enempää Venäjän johtajat eivät vainajaa kommentoineet. Talousuudistajan hautajaisiin kumpikin lähetti seppeleen.

Toinen 90-luvun tunnettu talousuudistaja, Gaidarin ystävä Anatoli Tšubais sanoi, että Gaidar 90-luvun alussa pelasti Venäjän nälältä, sisällissodalta ja hajoamiselta. Venäjän televisiossakin esitetyssä lausunnossaan Tšubais ihmetteli, ettei Venäjällä sitä vieläkään meinata tajuta.

Gaidarin hautajaisista uutisoitiin Venäjän television valtakanavilla suorissa yhteyksissä. Johtava päivälehti, liberaali Kommersant kirjoitti Gaidarin hautajaisista ja vainajasta perusteellisesti ja hyvin myönteisesti (21.12.09). Lehti raportoi, että hautajaisiin osallistui 10 000 henkilöä, jotka muodostivat kilometrin pituisen jonon. Paikalla oli niin nykyisiä kuin entisiä ministereitä sekä kulttuurin ja tiedotusvälineitten johtavia toimijoita. Hautajaisissa Gaidaria sanottiin moraaliseksi auktoriteetiksi. Hautajaisiin osallistunut Venäjän ensimmäisen presidentin leski Naina Jeltsina huomautti olevan epäoikeudenmukaista, että Gaidarille osoitettiin kiitollisuutta vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Kommersant kirjoitti, että Gaidar oli vähemmistön johtaja - toimeliaan ja ajattelevan vähemmistön johtaja, sen vähemmistön johtaja joka vuonna 1993 hänen kutsustaan saapui mielenosoitukseen estämään Boris Jeltsinin vastustajien vallankaappausta, joka nykyään kuuntelee radioasema Eho Moskvya, lukee opposition verkkosivuja ja osallistuu opposition mielenosoituksiin.

Ensi vaiheessa kuoleman jälkeen Gaidarista kirjoitettiin lehdissä pääosin myönteisesti, vaikka esim. The Moscow News kirjasikin kommunistien mielipiteen, että Gaidar tuhosi maan teollisuuden (28.12.) Sama lehti otsikoi Gaidarin olleeen rehellinen uudistaja. Joukkoviestimissä huomautettiin monta kertaa, ettei Gaidar hankkinut hallituksen johtajana itselleen mitään henkilökohtaista hyötyä, vaan oli korruptoitumaton ja eli tarkoituksellisesti melko vaatimattomasti.

Hallituksen lehti Rossiiskaja Gazeta otsikoi etusivullaan Gaidarin olleen huippuammattilainen, jonka nimeen yhdistyvät päättäväiset askeleet kohti uudenlaisen kehityksen tietä (17.12.09). Jutussa Gaidarin yhteistyökumppani, liberaali taloustieteilijä Jevgeni Jasin kirjoitti hänen olleen Venäjän suuri poika.

“Uuden Venäjän sankari”, otsikoi Moskovski Komsomolets (17.12.09). Lehden mielestä Gaidar oli suuri uudistaja, joka yhdessä Jeltsinin kanssa johdatti maan kauheitten kuukausien yli ja jonka uroteot ovat verrattavissa Napoleonin kukistajan Kutuzovin mainetekoihin. Izvestija painoi Gaidarin ystävän, pankinjohtaja Pjotr Avenin arvion, jonka mukaan Gaidar on Venäjän historian suurimpia hahmoja, verrattavissa Speranskiin tai Stolypiniin. (17.12.09)

Talouspäivälehti Vedomosti huomautti pääkirjoituksessaan, etteivät venäläiset tajua tai halua tajuta Gaidarin “šokkiterapian” merkitystä: se loi markkinatalouden perustan, jota ilman 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lihavien vuosien hyvinvointi ei olisi ollut mahdollista. Pääkirjoituksen otsikko oli: “Gaidarin maa.” (17.12.09)

Valtion uutistoimiston RIA Novostin omistama englanninkielinen uutisviikkolehti The Moscow News otsikoi analyysinsa: “Gaidarin pysyvä perintö” (25.1.09). Alaotsikossaan lehti kertoi markkinatalousuudistajan ajatusten edelleen vaikuttavan Kremliin. Moscow News kiinnitti huomiota siihen, että Gaidarin hautajaisiin osallistuivat niin valtiovarainministeri Aleksei Kudrin, varapääministeri Aleksandr Žukov kuin presidentin talousneuvonantaja Arkadi Dvorkovitš.

Keskustelun toinen vaihe: Lužkovin ja Popovin hyökkäys

Venäjän television uutisissa kuitenkin myös toistettiin, että Gaidarin muisto on ristiriitainen. Muistutettiin esim. 90-luvun hyperinflaatiosta ja tuotannon romahtamisesta.

Täysin uusi vaihe Gaidaria koskevassa keskustelussa alkoi, kun Moskovan pitkäaikainen pormestari Juri Lužkov ja hänen edeltäjänsä Gavriil Popov julkaisivat Venäjän toiseksi suurimmassa päivälehdessä Moskovski Komsomoletsissa pitkän artikkelin, jossa arvostelivat erittäin voimakkaasti Gaidaria. (22.1.09) Kaksikko julkaisi arvostelunsa ennen 40 päivän suruajan umpeutumista. Lužkov oli jo 90-luvulla Jeltsinin ns. nuorten uudistajien Gaidarin, Tšubaisin ja Boris Nemtsovin vihamies.

Lužkovin ja Popovin kanta on, että Yhdysvallat painosti Jeltsinin nimittämään Gaidarin hallitukseen, koska Yhdysvallat halusi tuhota Venäjän sotilas-teollisen kompleksin. Niin Gaidar kirjoittajien mielestä sitten tekikin. Gaidar oli heidän mielestään sellainen uusliberaali, joka halusi Venäjän johtoon Pinochetin kaltaisen autoritaarisen johtajan. Kaksikon mukaan Gaidar suhtautui halveksivasti niihin venäläisiin, jotka kärsivät siirtymisestä sosialismista markkinatalouteen. He kirjoittavat Gaidarin politiikan olleen julmaa ja epäinhimillistä, ja siksi kansa ei koskaan anna vainajalle anteeksi, koska politiikka oli työtekevien massojen ryöstämistä oligarkkien eduksi.

Kirjoittajien mukaan Gaidarin uudistukset olivat Venäjälle huonoin vaihtoehto siirtymiseksi uuteen järjestelmään. He myös syyllistävät Gaidaria osallisuudesta Neuvostoliiton hajottamiseen sekä piittaamattomuudesta Venäjän suurvaltamenneisyyttä kohtaan. Nykyinen maailman talouskriisi osoittaa Lužkovin ja Popovin mukaan vastaansanomattomasti kaikille, että Gaidarin monetaristiset talousopit olivat vääriä.

Pormestarikaksikolle vastasi kotisivullaan Tšubais (chubais.ru). Hän luonnehti artikkelia likaiseksi, kateelliseksi ja häijyksi valheeksi. “Ihmiset, jotka eivät kaihda kuolleen parjaamista, ansaitsevat osakseen vain inhoa.” Mutta Tšubais kirjoitti olevansa vakuuttunut, ettei parjaamisella onnistuta himmentämään Gaidarin tekojen merkitystä. Tšubais vakuutti tekevänsä kaikkensa, jotta ihmiset tietäisivät totuuden Gaidarista ja hänen ajastaan.

Lužkovin ja Popovin artikkeli herätti myrskyisän keskustelun tiedotusvälineissä, mm. blogosfäärissä (Novaja Gazeta 27.1.10). Moskovski Komsomolets kiteytti, että kiista Gaidarin roolista Venäjän historiassa jatkuu vielä vuosikymmeniä. Toisille hän on sieluton tuhoaja, toisille maan pelastaja. (25.1.10)

Kiistassa esim. Moskovan kaupungin omistaman TvTsentr-televisiokanavan viikkomakasiini Post Skriptum arvosteli liberaaleja siitä, että he koettavat pystyttää Venäjälle samanlaista Gaidar-kulttia, kuin oli aiemmin Lenin-kultti. Ohjelma myös moitti Venäjän 90-luvun liberaaleja uudistajia yrityksestä tukahduttaa itseensä kohdistuva arvostelu. (30.1.10)

Huomioitsija Kirill Rogov kirjoitti Venäjän hallitsevassa luokassa olevan niitä, jotka haluavat tehdä korruptoitumattomasta Gaidarista oman epämukavan psykologisen olotilansa takia myyttisen, demonisen vihollisen. (Vedomosti 27.1.10) (Kiistan tuoksinassa Nemtsov kirjoitti blogissaan suoraan, että Popov ja Lužkov ovat virka-asemaansa väärinkäyttäneet dollarimiljonääri ja -miljardööri. echo.msk.ru 23.1.10) Rogovin mielestä Lužkovin ja Popovin artikkeli kertoo enemmän Venäjän yläluokan ja koko yhteiskunnan moraalisesta ja älyllisestä tilasta kuin siitä, mistä Gaidarin uudistuksissa todella oli kyse.

Taloustieteilijä Jevgeni Gontmaher puolestaan kirjoitti, että Venäjä elää edelleenkin henkisesti julmaa 1900-lukua. (echo.msk.ru 25.1.10)

Keskustelu Gaidarista on siis mitä suurimmassa määrin väittelyä ja kiistaa Venäjän 1990-luvusta. Kiista liittyy myös Venäjällä käytävään modernisointikeskusteluun, esim. siihen, voiko 90-luvusta jotain ammentaa 2010-luvun modernisointitoiveisiin.

Nezavisimaja Gazeta otsikoi Gaidarista käytävän kiistan: “Takaisin 90-luvulle.” (26.1.10) Lehden haastattelema arvioitsija kytki kiistaan myös Boris Jeltsinin tyttären ja 90-luvun avustajan Tatjana Jumaševan (ent. Djatšenko) suosituksi muodostuneen blogin (t_yumasheva). Blogissaan Jumaševa puolustaa isänsä elämäntyötä ja argumentoi, ettei “railakkaalla 90-luvulla” kaikkea tehty väärin ja ettei ole jyrkkää katkosta Jeltsinin 90-luvun ja Putinin 2000-luvun välillä. Jumaševan mukaan Putin teki 90-luvun lopussa hyvää työtä Jeltsinin joukkueen jäsenenä. Nezavisimaja Gazeta pitää Jumaševan blogeja 90-luvun rehabilitointina.

Putinin johtama Venäjän nykyvalta on jo monta vuotta - esim. duuman vaalien kampanjoinnissa 2007 - pyrkinyt erottautumaan 90-luvun jeltsiniläisestä politiikasta. Hallinto esittää, että 90-luvulla Venäjä oli kaaoksessa ja hajoamisen partaalta, josta Putin on maan pelastanut: nykyhallinto on korjannut 90-luvulla tehdyt virheet. Hieman yllättäen entinen žirinovskilainen kansanedustaja Aleksei Mitrofanov nimitti Nezavisimaja Gazetassa tällaista versiota “valheeksi, josta on tullut virallinen näkemys 90-luvusta”.