”Venäjän sadasta suosituimmasta bloggarista 80 on ostettavissa”

Venäläiset lukeutuvat maailman ahkerimpiin sosiaalisen median käyttäjiin. Poliittista taistelua käydään internetissä perustamalla vastustajia huonoon maineeseen saattavia verkkosivuja, värväämällä lokabloggareita hyökkäämään vastustajien verkkosivuille sekä kybersodan menetelmillä. Suosituimmat bloggarit ovat päässeet mielipidevaikuttajiksi, mutta samalla bloggareitten enemmistö on korruptoituneita toimijoita, jotka myyvät palveluksiaan parhaiten tarjoaville.

Venäjälläkin sekä vallassa olevat että oppositiopoliitikot hyödyntävät paljon internetiä. Esímerkkiä näyttää internetistä ja muusta uudesta teknologiasta innostunut presidentti Dmitri Medvedev, jolla on blogi LiveJournal.comin venäläisessä versiossa. Hän pitää myös säännöllistä videoblogia presidentin verkkosivulla (http://blog.kremlin.ru/). Medvedev patistaa myös muita vallan edustajia pitämään blogeja.

“Kaikki verkkoon!” on otsikossaan kiteyttänyt Trud-lehti presidentin hoputuksen (11.12.09). Vremja Novostei on otsikoinut meneillään olevan blogi-muodin, kun kuvernöörit kiiruhtavat täyttämään presidentin määräystä. (16.12.09)

Parlamentin molempien kamarien puhemiehet pitävät blogia. Valtapuolue Yhtenäisellä Venäjällä on tietenkin oma kotisivunsa (er.ru). Sivun avulla koordinoidaan puolueen työtä ja organisoidaan vaalikampanjointia (Nezavisimaja Gazeta 28.10., 4.12. ja 7.12.09). Sivustolta löytyy myös puoleen oma sosiaalinen media Berloga. Länsimainen arviointitoimisto Alexa.com on luokitellut Yhtenäisen Venäjän kotisivun maailman viiden parhaan puoluekotisivun joukkoon.

Internet ei kuitenkaan ole Venäjän kaikille poliitikoille välttämättä heti kotoisa toimintaympäristö. Venäjällä internet-jargonia sanotaan albanian tai olbanian kieleksi. Nimitys tulee siitä, että eräs aikoinaan verkon keskusteluryhmiin ensi kertoja eksynyt oli kuvitellut siellä käytettävää venäjän slangia albaniaksi. Vaikutusvaltainen bloggari “O” pilkkasikin duuman puhemiehen Boris Gryzlovin blogia: “Juuseri bv_gryzlov ei tajua, missä on. ‘Tervehdin teitä, arvoisat bloggarit ja kaikki muut lukijani!’ hän julistaa kuin NKP:n keskuskomitean kokouksen puhujakorokkeelta. Haloo, Borja, tämä on internet. Tämä on LiveJournal, Borja.” (Ogonjok 9.11.09)

”Internetissä puhutaan kaikesta siitä, mistä pitäisi puhua lehdistössä ja televisiossa”

Medvedevin yksi internetiä koskenut tavoite toteutui syksyllä 2009, kun verkkoa hallinnoiva Internet Corporation for Assigned Named and Numbers (ICANN) päätti, että verkkotunnuksissa saa käyttää muitakin kuin latinalaisia kirjaimia. Tuota pikaa Venäjällä rekisteröitiin kyrillinen .рф-verkkotunnus (Gazeta 26.11.09) Medvedeville kyrillisen verkkotunnuksen käyttöön saamisessa on kyse kansallisesta ylpeydestä: ”Se on venäjän kielen ja kyrillisen kirjaimiston tärkeyden symboli.” (The Moscow Times 2.11.09)

Venäläiset käyttävät sosiaalista mediaa seitsemän kertaa enemmän kuin keskimäärin muitten maitten internet-asioijat. Arvio esitettiin Moskovan-suurlähetystössä 24. helmikuuta pidetystä sosiaalisen median seminaarissa.

Kirjailija-kolumnisti Dmitri Bykov kirjoittaa, ettei LiveJournalilla (Живой журнал) ole missään niin suurta merkitystä kuin Venäjällä. (Novaja Gazeta 9.11.09) Internetistä on hänen mielestään muodostunut kansalaisyhteiskunnan malli: ”Siellä kipinöi keskustelu tärkeimmistä kulttuurisista, tieteellisistä ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Internetissä puhutaan kaikesta siitä, mistä pitäisi puhua lehdistössä ja televisiossa.”

Bykov väittää yhteiskunnan itseorganisoituvan verkossa. Siellä luodaan yhteyksiä, sen kautta autetaan vanhuksia tai kerätään rahaa sairaitten lasten lääkkeisiin.

Syksyllä 2009 Venäjällä suurta huomiota herätti miliisimajuri Aleksei Dymovskin YouTubeen lähettämä video, jossa hän kertoi miliisin väärinkäytöksistä. Kolmen päivän kuluessa videon katsoi puoli miljoonaa henkilöä. (Russki Newsweek 16.11. – 22.11.09) Myöhemmin Dymovski pidätettiin. Myös muut miliisit ovat paljastaneet YouTubessa sisäministeriön väärinkäytöksiä (Novaja Gazeta 16.11.09, The Moscow Times 16.11.09).

Pato valtamereen?

On tullut tavaksi sanoa, että ”blogisfääri räjähtää”, kun verkossa viriää keskustelu jonkin epäkohdan tai skandaalin takia. Näin kävi esim. kun Novaja Gazetan valokuvaaja huomasi Venäjän television Ykköskanavan käyttäneen Georgian sodan vuosipäivän ohjelmassaan hänen valokuvaansa vääristellysti ja manipuloidusti ja valokuvaajan kirjoitettua siitä blogissaan. (Novaja Gazeta 14.8.09)

Arviot internetin poliittisesta merkityksestä vaihtelevat. Huomautetaan, että poliittista sisältöä internetissä on vielä vähän. (Nezavisimaja Gazeta 28.10.09) Venäjän vanhimman verkkolehden Lenta.run projektipäällikkö Dmitri Lartšenko sanoi suurlähetystön seminaarissa, että blogeja luetaan vähän ja että sosiaalista mediaa käytetään lähinnä rupatteluun. ”Sosiaalisen median kulttuuri on kehnotasoista.” (”poor quality audience”)

Päivälehti Izvestija on puolestaan otsikoinut, että sosiaalisesta mediasta on tullut mahtava poliittinen voimavara. (17.11.09) Esimerkkinä lehti tarjoaa sen, että kun Siperiassa Sajano-Šušenskajan vesivoimalaitoksella sattui elokuussa 2009 tuhoisa onnettomuus, Venäjän suurimpaan sosiaaliseen mediaan Vkontakteen perustettiin heti keskusteluryhmä pohtimaan onnettomuuden syitä. ”Todellinen poliittinen taistelu siirtyy yhä enenevässä määrin verkkoon”, päättelee Izvestija.

Venäjällä on jo vuosia keskusteltu siitä, pitäisikö verkkoa tarkemmin valvoa esimerkiksi lapsipornon levittämisen estämiseksi tai vihasivujen sulkemiseksi. Seurataan myös, onko nykyvallalla halua saattaa voimaan internet-sensuuri Kiinan tapaan. (Esim. Novaja Gazeta 24.7. & 6.11.09, The Moscow Times 26.11.09) Asiantuntijoitten melko yleinen käsitys vaikuttaa olevan, että sensuuria olisi jokseenkin työlästä toteuttaa, kun sen kiertämiseen tarjoutuisi teknisiä tilaisuuksia. Tai niin kuin Venäjän entinen viestintäministeri ja Venäjän viestintälakien laatija Mihail Fedotov sen ilmaisi tapaamisessaan sls Anttosen kanssa verratessaan internetiä valtamereen: ”Mitä järkeä on värkätä valtamereen pato? Parempi rakentaa valtamerilaivoja.” (15.1.10)

Kaksoisolentosivut

Venäjän joukkoviestimissä esitetään epäilyjä operaattorien harjoittamasta itsesensuurista. Kysellään, onko eräs operaattori estänyt pääsyn opposition verkkosivuille. (Newsru.com 6.12.09, Vedomosti 7.12.09) Venäjän suurin hakukone Jandeks lopetti suosituimpien blogien listan julkaisemisen. Syyksi ounasteltiin sitä, että suosituissa blogeissa oli hallintoa arvostelevia. Syyskuussa 2009 valtioenemmistöinen pankki Sberbank osti Jandeksista 25 % osuuden, joka suo sille veto-oikeuden päätettäessä yhtiön osien myynnistä. (Vedomosti 5.11.09, The Moscow Times 6.11.09) Lenta.run Lartšenko on kuitenkin sitä mieltä, että bloggarit saivat tuotoksiaan Jandeksin listan kärkeen huijaamalla, ja pitää listan lopettamista perusteltuna.

Venäjällä verkkosivuja säännöllisesti syytetään ekstremismistä ja suljetaan (esim. The Moscow Times 12.8. & 27.11.09) Venäjällä monet arvelevat ääriaineksia vastaan säädetyn lain olevan näppärä tapa kieltää vallanpitäjien arvostelijoitten toimintaa. Lartšenko kuitenkin tähdentää, että monessa tapauksessa bloggareita on tuomittu vankilaan yksinkertaisesti siksi, että he ovat rikkoneet lakia, kuten kehottaneet tappamaan kaikki Venäjän miliisit. Ja jo vuosia Kaukasian terroristit ovat levittäneet sanomaansa internetissä, mm. YouTubessa (Moskovski Komsomolets 25.11.09, Novaja Gazeta 3.3.10)

Venäjän valta ja oppositio käyvät keskenään kamppailua internetissä. Venäjän hallinto on ryhtynyt kehittämään menetelmiä sosiaalisessa mediassa käytävien keskustelujen järjestelmälliseksi seuraamiseksi ja ”valtion etujen” edistämiseksi esim. Twitterissä (The Moscow Times 23.10.09). Viranomaisia arvostelevat aktivistit ovat saaneet huomata, että verkkoon on ilmaantunut sivuja, joitten osoite on melkein sama kuin heidän sivunsa. Tällä kaksoisolentosivulla sitten julkaistaan aineistoa, joka kompromettoi, saattaa huonoon maineeseen aktivistien sivut ja toiminnan (Novaja Gazeta 27.1.10)

Kaksoisolentosivut toi Venäjällä käyttöön Kremlin pitkäaikainen avustaja, politiikan tutkija Gleb Pavloski jo 1998 – 1999. Tällöin hän loi kaksoisolentosivuja, joilla kompromettoitiin Moskovan pormestaria Juri Lužkovia, jottei tämä pääsisi Boris Jeltsinin seuraajaksi. (Nezavisimaja Gazeta 1.12.09)

Lokabloggarit ja kaupalliset ”palkkasoturit”

Venäjällä on myös jo oma loansinkoajabloggareitten ammattikuntansa, jonka työnä on maksusta hyökätä internetissä heidän tilaajiensa vastustajien kimppuun. (Novaja Gazeta 23.10.09) Nämä ”internetin kahlekoirat” saavat palveluksistaan kuukaudessa tuhat dollaria. Vallan edustajista lokabloggareita värväsi ja propagandasivuja loi erityisen ahkerasti Ukrainan oranssin vallankumouksen jälkeen presidentin hallinnon varapäällikkö Vladislav Surkov. Tavoitteena oli estää vallankumouksen leviäminen Venäjälle.

Venäläisessä internetissä eli Runetissa toimii myös hakkereita, joiden tehtävänä on kybersodan käyminen eli esim. dos-hyökkäysten tekeminen verkkosivuja vastaan. (Novaja Gazeta 21.8.09) Esim. georgialaista näkemystä Georgian sodasta välittänyt sivusto joutui elokuussa 2009 kyberhyökkäyksen kohteeksi, joka häiritsi myös Facebookia, Twitteriä ja LiveJournalia. (Esim. The Moscow Times 12.8.09) Venäjän virkakoneiston epäkohdista kirjoittavan Novaja Gazetan sivuille hyökättiin tammikuussa 2010. (The Moscow Times 1.2.10)

Venäjän internetyleisön määrä kaksinkertaistui vuodessa, joten suosituimmista bloggareista on tullut mielipidevaikuttajia. Heitä hyödynnetäänkin piilomainonnassa, avoimessa mainonnassa ja verkossa käytävissä yrityssodissa. Venäjän ennätyksellinen korruptio rehottaa myös internetissä (Ekspert 48/09, Novaja Gazeta 9.12.09) ”Venäjän sadasta suosituimmasta bloggarista 80 on ostettavissa”, kiteyttää talousviikkolehti Ekspert.

Imagon vaalintaa

Kommentaattorit käyttävät Venäjän internetistä luonnehdintoja ”vapauden saareke” tai ”vapauden tila”. Huomioitsija Semjon Novoprudski vertaa internetiä neuvostoajan keittiöihin, joissa toisinajattelijat kävivät keskusteluitaan: internet on sisäisen maanpakolaisuuden tila. Hän kuitenkin tähdentää, että verkkoon on jo muodostunut käyttäjien kriittinen massa. (Gazeta.ru 20.11.09) Viikkolehti Profil puolestaan kirjoittaa, että nykyisellään internet täyttää sen tehtävän vallan arvostelijana, joka vielä 90-luvulla oli televisiolla, radiolla ja lehdillä. (14.12.09)

Samaa mieltä on kirjailija, televisiojuontaja Aleksandr Arhangelski, mutta tuo esiin, että valtamedia ja sitä kautta hallinto joutuu reagoimaan aiheisiin, jotka ovat verkossa vilkkaan keskustelun kohteena. ”Internet on nykyisellään ainut mahdollisuus vaikuttaa itsenäisesti – olkoonkin että vähemmistön mahdollisuus.” (Itogi 16.12.09)

Profil arvioi, että internetin rooli vapauden saarekkeena täysin tyydyttää Venäjän valtaa. Internetissä tyytymättömät voivat päästellä höyryjään, ja valta voi aina osoittaa internetiä lännelle esimerkkinä Venäjän sananvapaudesta. ”Internetin vapaus säilyy niin kauan, kuin Venäjälle on tarpeen sivistysvaltion imago”, ennakoi lehdessä politiikan tutkija Aleksei Makarkin.

Profil pitää internetin vapauden tukahduttamista mahdollisena kahdesta syystä: jos Venäjän viranomaiset kokevat maan turvallisuuden joutuneen uhanalaiseksi kyberrikollisuuden takia tai jos internetissä ruvetaan ylen määrin repostelemaan Venäjän presidentin, pääministerin tai heidän perheenjäsentensä yksityiselämää tai raha-asioita. Lehden jutun otsikko on: ”Kremlin viimeinen kiusaus.”