Egypti jatkaa talouskasvun tiellä

Kuva: Mostly Dans, ccby2.0

Faaraoiden maassa talous voi hyvin. Loppuvuoden 2010 ennustetaan menevän reilusti 5 prosentin paremmalle puolen; vuoden 2011 alkuun povataan 6 prosentin kasvuvauhtia. Egyptin hallituksen tavoitteena teollisuustuotannon viennin tuplaaminen neljässä vuodessa. Samalla Egyptin kilpailukyky parantunut (sijalta 81 sijalle 70), mutta työn tuottavuudessa paljon tekemistä.  Egyptin valtion menojen osalta avainasemassa on laajamittaisen ja monimutkaisen subventiojärjestelmän purkaminen niin että se kohdentuisi vain köyhimmälle väesönosalle. Prosessi on hyvässä alussa, mutta tuskin etenee ripeästi ennen 2011 presidentinvaaleja. Egyptin haasteena valtava harmaan talouden sektori, mikä ei kitkettävissä pelkällä lakiuudistuksella, joskin askel oikeaan suuntaan.

Egypti jatkaa kohtuullisen hyvää tulostaan talouskasvun rintamalla: vuoden 2009 4,7%kasvusta ollaan siirrytty jo 5% tuntumaan. Loppuvuodelle 2010 ennuste on 5,4% ja puolestaan kalenterivuodelle 2011 6% pohjautuen 2010 alkuvuoden lukujen antamaan luottamukseen. Esimerkiksi Suezin kanavasta saatavat tulot vuoden 2010 toiselle vuosikolmannekselle ovat korkeammat kuin viime vuonna vastaavana aikana (1,9 mrd USD > 2,2 mrd USD) eivätkä turismivirrat ole huomattavasti kärsineet Euroopassa koetusta taantumasta huolimatta. Yleisesti talouskasvuun kontribuoivat teollisuustuotanto (16.3%), öljy- ja kaasu (14.8%) ja maatalous (14.3%).

Kokonaisuudessaan Egypti on selviytynyt maailmanlaajuisesta taantumasta verrattain vähin vahingoin. Tämä johtuu mm. edellisvuosien suhteellisen menestyksekkäistä rakenteellisista uudistuksista, talouskasvun lähteiden monipuolistumisesta sekä palvelu- että kulutuspuolella ja hallituksen työllisyyden edistämiseen pyrkivien elvytyspakettien yhteisvaikutuksesta. Elvytyspaketeista kaksi ensimmäistä on käytetty mm. kuljetussektorin infrastruktuurin parantamiseen.

Kolmannen toimeenpanemisen mahdollisia vääristäviä vaikutuksia kansantalouteen pohditaan, sillä käytännössä valtiotalouden alijäämää kasvaisi entisestään. Nyt odotettavissa oleva Egyptin valtiontalouden alijäämän luku on 8.2/8.3% BKT:stä, mikä sinänsä positiivista viime vuoden 8.4%iin nähden ja yhä hallittavissa, mutta vaatii seurantaa. Hallituksen tavoitteena on saada luku 8%:n alapuolelle.

Egyptin valtion 2010/11 budjetissa on palkkakulujen ja laajamittaisten subventioiden rahoittamiseksi n. 10% kasvu. Vastaavasti valtion tuloissakin odotetaan 8.6% kasvua perustuen maailmanlaajuisen talosutilanteen elpymiseen ja tätä kautta lisääntyviin vientituloihin sekä BKT:n kasvun myötä verotulojen kasvuun. (On myös huomattava, että Egyptin 2,7 miljoona vierastyöläistä –pääosin arabimaista -- ovat tärkeä tulon- ja ostovoiman lähde Egyptin arjessa: rahalähetyksensä vastasivat vuonna 2009
5% Egyptin BKT:sta.)

Voidaan todeta, että valtion menojen suitsimisen kannalta monimutkaisen ja laajamittaisen subventiojärjestelmän purkaminen on avainkysymys kohti terveempää taloutta. Esimerkiksi 2008/9 erilaiset tukipaketit muodostivat kolmanneksen valtion menoista. Mm. sähkön, kaasun, veden ja bensan hinnat ovat koko väestölle lähempänä omakustanne- kuin todellista markkinahintaa. Myös uuteen 2011/11 budjettiin tehtiin vielä toukokuussa 5.65 mrd USD:n lisäys nimenomaisesti eri energiamuotojen hintojen subventoimista varten. Vastaava tuki rahoitetaan puolestaan öljysektorilta saatavilla vientituloilla. 80 miljoonan asukkaan ja alati kasvavan väestön Egyptissä em. subventiopolitiikka on kestämätön. Suunnitelmat subventioiden kohdentamisesta vain niitä eniten tarvitseville etenevät, mutta hitaasti. Eräänlaisena tiennäyttäjän toimi teollisuus: suurimman energiankulutuksen teollisuustuotannolle (lasi, lannoitteet, sementti) ei lähtökohtaisesti makseta enää valtion energiatukia.

Kuitenkaan laajamittaisia, radikaaleja – mutta pidemmässä juoksussa väistämättömiä- leikkauksia eri tukiin ei uskota tulevan ennen ensi vuoden presidentinvaaleja.

Viennin suhteen Egyptin hallituksella on kunnianhimoisia suunnitelmia: teollisuustuotteiden viennin tuplaaminen neljässä vuodessa (100 miljoonasta EGP:stä 200:aan). Samalla muualle kuin öljysektorille investoidaan enenevissä määrin ja näiden pääasiassa teollisuuteen menevien investointien avulla tuotetaan vaatteita, rakennusmateriaaleja, lannoitteita, huonekaluja sekä puutavara- ja
nahkatuotteita. Uusien teollisuusalueiden avaamisesta raportoidaan hallituksen tiedotteissa tiheään.

Kauppaministeri Racheed on viitannut hiljattain 12 teollisuusalueen ja 1200 uuden tehtaan perustamiseen (osana presidentti Mubarakin vaalikampanjaa!). Kauppaministeriöllä on myös erillinen suunnitelma 24 logistisen teollisuusalueen perustamiseksi neljän vuoden aikana. Yhtä kaikki, teollisuuden toivotaan toimivan talouden veturina ja pääasiallisena työpaikkojen luojana, mutta samalla hallitus tiedostaa haasteet tuotteiden laadun ja markkinoinnin sekä yleisemmin innovaation tarpeen osalta.

Egyptin viennistä peräti 87% menee kuuteen maahan: Italiaan, Espanjaan, Ranskaan, Saksaan, UK:hon ja Alankomaihin. Pelot em. EU-maiden ostovoiman vähenemisestä euron arvon laskemisen myötä eivät ole osoittautuneet niin pahoiksi kuin pelättiin, mutta on luonnollisesti edistänyt ajatusta vientimarkkinoiden suuremman diversifioimisen tarpeesta muihin maanosiin.

Egyptin hallituksen tiedotteissa tulee usein esille Egyptin kunnianhimo alueellisen ja kansainvälisen kaupan keskukseksi, ml. olemassa olevan kauppasopimusverkostonsa edesauttamana. Erityisesti kauppasuhteiden tiivistäminen Afrikkaan on ollut tapetilla, ml. erinäiset ministerivierailut.

Kilpailukyvyn osalta Egypti ponnahti 11 sijaa ylöspäin kansainvälisessä kilpailukykyindeksissä vuonna 2009 eli sijalta 81 sijalle 70. Voidaan tietysti spekuloida sillä, johtuuko Egyptin kohentunut sijoitus vain muiden maiden suhteessa huonommasta suoriutumisesta olemassa olevassa maailmanlaajuisessa tilanteessa vai Egyptin todellisesta edistymisestä. 

Sen sijaan hiljattain lanseeratun kilpailukykyraportin mukaan (”Green Egypt: A Vision for Tomorrow”) suurimpina pullonkauloina ovat makrotalouden vakauden riittämättömyys / haavoittuvaisuus sekä työmarkkinoiden ihmisresurssien heikko hyödyntäminen, koulutuksen puute ja kaupan päälle saatavilla olevan koulutuksen huono laatu. Kokonaisuudessaan työn tuottavuuden nostaminen on olennaista: yksi asia on tasa-arvoisempi pääsy koulutukseen; toinen koulutuksen laadun parantaminen kaikilla kouluasteilla; kolmas koulutusjärjestelmän kyky vastata työmarkkinoiden vaateisiin.

Esimerkiksi otettakoon Egyptin ja koko MENA-alueen ambitiot eräänlaiseksi ”outsourcing” –saarekkeeksi. Pelkkä suuri suhteellisen halvan työvoiman reservi ja Euroopan kanssa samalla aikavyöhykkeellä sijainti ei riitä vaan tarvitaan kielitaitoista,
relevantin koulutuksen omaavaa ja sitä soveltamaan pystyvää työvoimaa.
Samansuuntaisia johtopäätöksiä koulutetun työvoiman tarpeesta tehdään myös Afrikan kehityspankin tuoreessa julkaisussa koskien Egyptin yksityissektoria: ”Egypt Private Sector Country Profile 2009”. Egyptissä on noin 2,5 miljoonaa yksityistä bisnestä ja näistä valtaosa (90%) hyvin pieniä ”yrityksiä”. Yksityissektorille tehdyt investoinnit ovat kasvaneet vuodesta 2004 vuoteen 2008 aina 47%:sta 65%iin.

Raportin mukaan bisnes-ympäristö on parantunut huomattavasti ja merkittävimmät
muutokset ovat vapaa ja vakaa ulkomaisen valuutan vaihtojärjestelmä, inflaation hallinta (tällä hetkellä n. 12%), tariffien ja verojen alentaminen ja yksinkertaistaminen, useiden julkisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden aloitettu yksityistämisprosessi, yritysten rekisteröimiseen liittyvän byrokratian helpottaminen sekä avoimuus yksityisille investoinneille infrastruktuurin osalta.

Maailmapankin ”Doing Business” –listauksen mukaan Egypti on ollut yksi parhaiten uudistuksia toteuttavista maista jo neljä vuotta peräkkäin. Samalla haasteitakin riittää byrokratian helpottamisessa, oikeudellisissa uudistuksissa (kauppatuomioistuimien perustaminen riitojen ratkaisemiseen), pienten yritysten rahoittamisen paremmassa hoitamisessa (vrt. uuden micro-financing –lain toimeenpano) ja julkisen ja yksityisen
sektorin kumppanuuksien kehittämisessä (Private-Public Partnerships). Huomionarvoista ym. tuoreessa raportissa on painotus maataloussektoriin. Nk. ”agro-industry” ja perinteinen maatalous edustavat 27% Egyptin työvoimasta ja lähemmäs 15% BKT;stä. Raportin arvioiden mukaan sektorilta olisi pitkällä aikavälillä puristettavissa lähemmäs miljoona uutta työpaikkaa.

Laajojen sisämarkkinoiden kysyntä on yksi asia, mutta toinen relevantti on fiinimpien paikallisesti tuotettujen elin- ja ruokatarvikkeiden tuotanto turismin tarpeisiin. Yksi täky ovat myös Euroopan kasvavat luomumarkkinat. Samalla maataloustuotanto on poliittisesti tärkeä aihe liittyen sekä ilmastonmuutokseen että ruokaturvallisuuteen; maatalouteen limittyvä teollisuus voisi olla myös yksi lapsipuolen asemassa olevaa Ylä-Egyptiä sparraava mahdollisuus: toistaiseksi Ylä-Egyptiin menee vain 5% Egyptin investoinneista, kun taas Kairo ja Giza rohmuavat niistä 65%.

Samalla on muistettava myös Egyptin ICT-hub –suunnitelmat. Sektoria on pidetty ”krisikkana kakussa”, sillä vuonna 2008 sektori kasvoi lähes 20% ja vuonna 2009 14%. Aiemmin mainittu ”outsourcing” ja ”offshoring” –toiminnan ja palveluiden kysynnän kasvu nähdään Egyptissä tärkeänä mahdollisuutena.

Lopuksi todettakoon, että Egyptin epävirallisen sektorin tai harmaan talouden voidaan katsoa olevan dominoiva taloudellisen toiminnan harjoittamisen viitekehys. Eräiden arvioiden mukaan epävirallinen sektori edustaisi jopa 80% Egyptin taloudesta. Tähän pyritään tarttumaan 1.7.2010 voimaan astuneiden lakiuudistusten myötä. Lain mukaan epävirallisesta, kuiteitta hoituvasta kaupanteosta tulee rangaistavaa, mutta sen käytännön toimeenpano ei ole välttämättä helppoa, sillä jopa 9 miljoonan egyptiläisen arvioidaan elävän epävirallisen sektorin varassa.

Maan virallinen työttömyysprosentti on heinäkuussa 2010 9,4%. (Egyptin 25.4 miljoonan työvoimasta 6 miljoonaa eli vajaa 24% on naisia.)

Kuva: Mostly Dans, ccby2.0